Piirakoita uunin täydeltä

Ruokakerho kokoontui runsaslukuisena syksyisessä illassa, alkuperäisenä ajatuksena tehdä jotain sienistä, marjoista ja omenoista. Kuitenkin päädyimme tekemään erilaisa piirakoita ja keittoa, ja perinteen mukaan mausteltiin viinejä.

Omenat työn alla, lämmintä viiniä lasissa. (Kuvat: J. Sahramaa 2013)

Munajuustokeitto
kirjasta Sahramia, munia, mantelimaitoa kesiaikaharrastajan keittokirja

2 l Kanalientä , käytimme kasvislientä
8 munaa
200 g parmesaanijuustoa raasteena
80 g kuivia leivänmuruja tai korppujauhoja
ripaus sahramia
yhteensä 1tl mausteseosta : kanelia, inkivääriä, muskottipähkinää ja mustapippuria kaikkia yhtä paljon.

1. Sekoita munat, juustoraaste ja leivänmurut tasaiseksi massaksi.
2. Kiehauta kasvisliemi ja lisää siihen ripaus sahramia. Anna hautua hetki, jolloin sahrami värjää liemen keltaiseksi.
3. Laita kattila hellalle ja annakiehua. Lisää munajuustoseos ja sekoita kunnolla. Keitetyään kunnolla, keitosta tulee ryynimäistä.
4. Mausta keitto, tarkista suola.

Savulohipiiraat  kirjasta Sahramia, munia, mantelimaitoa

8 kpl lehtitaikinalevyjä
8 munaa
150 g kylmäsavulohta
1 muna voiteluun

1. sulata taikinalevyt, keitä munat koviksi, jäähdytä ja puolita
2. Puolita lehtitaikinalevyt ja kaulitse niitä hieman ohuemmaks.i
 Asettele muna npuolikas levyn oikeaan reunaan niin, että levyn reunaan jää n. 2cm taikinaa.Laita siivu kylmäsavulohta munan puolikkaan päälle, kostuta levyn reunat vedellä ja taita levyn vasen puoli munan ja lohisiivun päälle.
3. Leikkaa veitsellä taikina kalan muotoiseksi,ja painele haarukan piikeillä evät piiraan reunoille. Leikkaa saksienkärjillä kolmiomaisia suomuja piirakan pintaan ja piirrä veitsen kärjellä pää ja silma kalalle.Voitele munalla ja paista lehtitaikina paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Savulohipiiraat ja erittäin herkulliset punajuuri-fetapiirakat.

Punajuuri-fetapiirakat

paketti kaupan ruispiirakka taikinaa
1kg punajuurta
n.300g fetaa
n. 5 sipulia

suolaa, pippuria ja muita mausteita maun mukaan

1. Ota taikina sulamaa, keitä punajuuret kypsiksi ja suilloi sipuli.
2. Kuori ja kuutioi punajuuret, kuullota sipuli, leikkaa feta palasiksi. S
ekoita sipuli ja punajuuret.
3. Paloittele taikina ja kauli siitä pyöteitä lappusia, jotka laitetaan kupeiksi muffinsi vuokiin.
4. Täytä kupit punajuuri- sipuli seoksella, mausta, laita feta pala/ paloja päälle.
5. Paista taikina pussin ohjeen mukaan
 

Suppilovahveropiirakka kirjasta Sahramia, munia, mantelimaitoa mukaillen ohjetta Pienet sienipiiraat

Taikina:
6-8 dl vehnäjauhoja
200 g voita
8-10 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

Täyte:
Pari kourallista kuivattuja  ja liotettuja suppilovahveroita
100 g raastettua parmesaanijuustoa
paistetua sipulia
200 g fetajuustoa

1. Sekoita jauhoihin suola nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi ja lisää kylmä vesi. Vaivaa taikinaksi. Jätä taikina lepäämään viileään täytteen vaömistumiseen asti
2. Valuta liotusvesi sienistä ja sekoita aineet. ( sienet voi myös paistaa öljyssä)
3. Kaulitse reilu puolet taikinasta ja laita se piirakka vuokaan tai irtoreunaiseen kakkuvuokaan. Lusikoi täyte piirakkataikinan päälle ja kauli loppu taikina kanneksi, voit koristella taikinalla vielä pinnan ja voidella munalla. Tee pieniä reikiä kanteen.
4. paista 200 astetta n. 20min, kaunniin kullan ruskeaksi.

Rakka koristeli sienipiirakan päällisen taikinasienillä.

Sipuli-oliivipiiras Kotiliesi 16/2010

400 g iso lehtitaikinalevy
1 kg sipuleita
3 valkosipulinkynttä
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl ( ruoko-)kidesokeria
muutama oksa turetta timjamia
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl kivettömiä mustia oliiveja 
6 anjovisfileetä

1. Sulata taikina ohjeen mukaan.
2. Kuori ja viipaloi sipulit, kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita pannulla 10min. Anna sipuleiden saada hieman väriä, mutta varo polttamasta niitä. Lisää joukkoon sokeri, timjammin oksat ja mausteet ja anna sipuleiden pehmetä vielä 10min. Nosta seos jäähtymään ja sekoita joukkoon balsamiviinietikka.
3. Kauli taikina pellinkokoiseksi levyksi. Levitä täyteseos taikinalevylle. koristele oliiveilla ja anjovisfileillä. Paista piirakkaa 225 asteisessa uunissa keskitasolla n. 20min. koon mukaan.

Syöjien mielestä anjovisfileet olisi voinut jättää pois.

Linssimuhennos kirjasta Sahramia, munia, mantelimaitoa

500 g vihreitä linssejä
 yksi maustekimppu ( 1tl tinjamia, ½tl rosmariinia, 2tl persiljaa)
3 rkl oliiviöljyä
ripaus sahramia
100 g raastettua parmesaan juustoa
4 munaa
suolaa

1. Keitä linssit runsaassa vedessä öljyn ja mausteiden kanssa. Anna linssien kiehua kypsiksi hiljalleen n. ½tuntia.
2. Poista maustekimppu ja ylimääräinen vesi. Lisääsuola ja soseuta linssit sauvasekoittimella.
3. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita niihin juustoraaste. Kuumenna linssisose ja lisää siihen munajuusto seos hyvin sekoittaen.

Muna-juustokeitto, linssimuhennos ja takana sipulipiiras.

 Omena- rusinamuhennos ja mantelikerma Hannele Klemettilän kirjasta Keskiajan keittiö

3-4 keskikokoista omenaa
8-10 kuivattua viikunaa
2½ dl rusinoita
1½ dl pähkinärouhetta
2 dl vettä
1 dl valkoviiniä
½ dl sokeria
1 tl inkivääriä
1 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
½ tl mustapippuria
ripaus sahramia

1. Kuori omenat ja leikkaa ne kuutioiksi,pilko viikunat pieniksi paloiksi.
2. Laita kattilaan omenakuutiot,  viikunapalat ja rusinat ja keitä niitä vesi-viiniseoksessa n. 15min, eli kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää hedelmäseokseen pähkinärouhe, sokeri ja mausteet.

Mantelikerma
2 dl mantelijauhetta
1 dl vettä
1 dl makeaa valkoviiniä
3 dl kermaa
2-3 rkl sokeria
1/3 tl suolaa

1. Mantelijauhetta keitetään hetki vedessä, sekoitellen. Lisätään viini, suola, sokeri ja kerma. Seosta keitetään miedolla lämmöllä kunnes se sakenee kermaiseksi.
2. Lopuksi seos siivilödään, maku tarkastetaan ja tarvittarssa lisätään sokeria.
3. Mantelikerma tarjotaan jäähdytettynä, jääkaapissa seos sakenee lisää.

Anu ja nuorempia osallistujia.

 

Leena maistaa hapansäilöttyjä villivihanneksia, Ahti tarkkailee. Kirpeitä ja hyviä!

Vielä lisää maustettua viiniä?

Rakka, Taru, Miika ja tyhjenevät lautaset.

Hyvää oli! Ja hauskaa myös. Sommelon kekriä (la 9.11.2013) varten päätettiin valmistaa hapankaalia 29.9. ja makkaroita sekä uunipuuroa 8.11.2013. Lisätietoja Facebookissa!

Kania ja leivänpaistoa Toukojuhlassa

Lauantaina 18.5.2013 vietettiin Pukkisaaressa Toukojuhlaa, jota edelsivät tuttuun tapaan kokkailusessiot. Perjantai-iltana valmistettiin piimäjuustoa kekriltä jo tutun reseptin mukaan, ja yön yli rautapadassa hautui kokonainen kaniini päineen ja muutamine sisäelimineen kaikkineen. Kani tuli Ranskasta K-Market Mustan Pekan kautta.

Tuore jänö padassa. (Kuvat: J. Sahramaa 2013)

Kanipata

Laitetaan rasvattuun isoon pataan tuore jäniseläin kokonaisena, lisätään jonkin verran vettä liemeksi, pari sipulia paloina, maustepippureita, suolaa, laakerinlehtiä ja katajanmarjoja. Annetaan hautua yön yli 100 C lämpötilassa. Syödään.

Kypsää kania.

Kanipadan kanssa syötiin kevätkeittoa, johon tuli varhaiskaalia, lanttua, sipulia, nokkosta ja liemeksi juustoheraa. Maustettiin suolalla ja keitettiin avotulella isossa padassa reilu tunti.

Tämänkertaisen ruoanlaiton ehkä tärkein kokeilu oli leivän paisto varhopatsastalon savikupoliuunissa. Edellisessä uunissa oli kyllä ainakin kertaalleen paistettu hiivaleipää ihan hyvällä menestyksellä, mutta sittemmin uuni itse tuhoutui Hiiden hirven hiihdossa 2011. Uutta uunia puuhattiin pitkään ja hartaasti, ja tämä leipominen olikin sen viimeinen tulikoe ennen täysin kelvoksi toteamista. Leipätaikinan pohjana toimi ohraleivän ohje Kotiruoka-klassikkokeittokirjasta, kaksinkertaisena, juustoheraan ja ihan kaikista jauhoista, joita kaapista löytyi.

Sekahiivaleipä savikupoliuunissa (noin seitsemän leipää)

Taikina:

100 g hiivaa

2 l juustoheraa

2 rkl suolaa

100 g voita

1 kg ohrajauhoja

vajaa 1 kg vehnäjauhoja (osa graham- ja täysjyväjauhoja)

reilu 1 kg ruis- ja tattarijauhoja sekä tattari- ja kaurahiutaleita

Lämpimään nesteeseen liotetaan hiiva, vaivataan jauhot hyvin sekaan, yritetään saada aikaiseksi sitko (vaatii sitä vehnää). Taikinan annetaan kohota lämpimässä vedottomassa paikassa liinan alla jopa kaksinkertaiseksi. Leivotaan jauhotetuin käsin leipiä, joiden annetaan uudelleen kohota liinan alla.

Leipiä kohoamassa kaukalossa.

Paistaminen:

Uunia lämmitetään ensin pienillä, hiljalleen suurennetuilla tulilla pari tuntia ja lopulta poltetaan täysi pesällinen. Kun hiillos alkaa olla hiipunut, työnnetään hiilet ja tuhka uunin takaosaan (tai voi ne varmasti vetää uloskin), ja lakaistaan uunin pohja kostutetulla varpuluudalla tai kuusenhavuilla. Leivät työnnetään leipälapiolla uuniin, paistetaan noin puoli tuntia ja mahdollisuuksien mukaan käännetään puolivälissä. Syödään tuoreena voin kera.

 Ihan hyvät tulet. Tuvassa voi halutessaan saunoa lämmityksen aikana.

Ensimmäiset leivät menivät uuniin hiilloksen ollessa vielä vähän liian kuuma, arvattavin seurauksin. Toisista sen sijaan tuli varsinaisia mallikappaleita. Kääntäminen paiston aikana oli selvästi tasaisen paistumisen kannalta hyväksi, todistivat Ahti ja Taru.

Ahti parantelee ensimmäistä leipäerää tarjoilukuntoon.

Leipuri Hiiva ja melko täydelliset lämpimäiset.

Sekahiivaleipä, voi ja piimäjuusto maistuivat kevätillassa.

Ruokakerhon seuraava kokoontuminen on kesäretki Lahteen 8.-9.6.2013. Tarkoitus on lauantain kuluessa kokeilla kokeilla rosvopaistia, valmistaa makkaraa ja keittää munia ilman kattilaa. Pukkisaareen palataan hengausviikonloppuna 29.-30.6.2013, jolloin suunnitelmissa on jatkaa uuniruokia erilaisten karjalaishenkisten piirakoiden merkeissä. Mukaan mahtuu vielä! :)

Muutama talvisempi resepti

Nämä reseptit eivät sinänsä liity varhaisen ruoanlaiton kerhon kokoontumisiin, vaan edustavat talven mittaan muissa yhteyksissä kokeiltuja varhaisempia reseptejä.

Lämmitettyä viiniä Mathilda Langlet’in Täydellinen käsikirja perheenemännille -teoksen (1885) mukaan

4 survottua kardemummaa, kanelinkuoren sipale, pomeranssin kuori, josta valkoinen kerros on leikelty pois, hiukka survottua inkivääriä ynnä ¼ kg sokeria keitetään 1/8 vesilitrallisessa. Toiseen kastrulliin kaadetaan kaksi pulloa portviiniä, johon pannaan kaksi paistettua, sipaleihin leikeltyä omenaa; viinin tultua kiehuvan kuumaksi, vaan ei kiehuvaksi, kaadetaan siihen tuo vesi höysteineen, sekä vaahdoksi piesty munanvalkuainen; kaikkea tätä hämmennetään kunnollisesti, kansi lasketaan kastrullille, ja viinin annetaan olla sinänsä pari minuuttia, joiden kuluttua se siivilöidään, kaadetaan kulhoon ja tarjotaan nautittavaksi.

Lämmitetyksi viiniksi voi myöskin käyttää punaista viiniä; mutta silloin ei tarvitse keittää sokeria eikä höysteitä eriksensä, vaan kaikki pannaan yhdessä tulelle, kunnes seos on tullut kiehuvan kuumaksi, vaan ei ruvennut kiehumaan. Silloin ei saa panna pomeranssinkuorta höysteiden sekaan.

Omenat viinikattilassa. Epämääräisen oloinen violetti massa pinnalla on munanvalkuaista, joka siivilöitiin sittemmin pois. (Kuvat: J. Sahramaa 2012 ja 2013)

Lämmitettyä portviiniä. Kuvan mukillisesta tuli muuten aika lämmin ja hellä olo :)

Tämä resepti julkaistiin myös Talomuseo Glimsin Facebook-sivun joulukalenterissa.

Loppiaisaattona vietettyjä tupaantuliaisia varten selviteltiin Shakespearen hengessä brittiläisiä loppiaisperinteitä. Yksi niistä oli lambswool-juoma, jota valmistettiinkin yli neljällekymmenelle vieraalle aika kattilallinen. Robert Herrickin runossa ‘Twelfe-Night’, tai ‘King and Queene' vuodelta 1648 kuvaillaan juomaa:

Next crown a bowl full
With gentle lamb’s wool :
Add sugar, nutmeg, and ginger,
With store of ale too ;
And thus ye must do
To make the wassail a swinger.

Meillä käytetty resepti oli suunnilleen tämä, joskin moninkertaistettuna

Lambswool

1,5 l omenasiideriä (Bulmer's)
6 pientä omenaa
1 tl muskottipähkinää
1 tl inkivääriä
150 g ruskeaa sokeria

Ensin valmisteltiin omenat: uuni lämmitetään 120 C, omenoista poistetaan kota ja laitetaan uunipellille. Omenoita paistetaan uunissa ainakin tunti, kunnes ne ovat läpipehmeitä ja kuoren saa pois pelkin sorminkin (omenoiden kannattaa antaa jäähtyä hetken ennen kuorimista).

Sokeri liotetaan kattilassa pieneen määrään kuumennettua siideriä. Lisätään mausteet ja hiljalleen myös loppu siideri kuumentaen seosta samalla mutta varoen kiehumista.
Vähän jäähtyneet omenat muussataan tasaiseksi seokseksi, joka lisätään kuumaan siideriin. Vispataan ja tarjoillaan lämpimänä. 


Tätä reseptiä täytyy ehdottomasti kokeilla uudelleen, sillä emme bileolosuhteissa malttaneet odottaa omenien riittävää pehmenemistä - niinpä osa niistä jäi vähän koviksi, mikä puolestaan vaikutti negatiivisesti juoman koostumukseen. Reseptiä voisi myös kokeilla käyttäen melko makean siiderin tilalla alea.

Lambswoolin kanssa tarjoiltiin loppiaisaattokakkua, johon perinteisesti oli ollut tapana piilottaa papu - kuka sen löysikin, oli sitten illan juhlien kuningas tai kuningatar. Loppiaiskakut olivat tavallisesti peribrittiläisiä kuivahedelmäkakkuja, meillä tarjottiin hyväksi havaittua tahmeaa peetelikakkua, jonka resepti on peräisen samaisen talomuseon entiseltä Maikki-oppaalta.

Taatelikakku

2 dl vettä
450 g kivettömiä taateleita
200 g voita
2 munaa
2-3 dl sokeria
1/2 dl kermaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1-2 tl vaniljasokeria


Vesi ja taatelit kiehautetaan, ja jäähdytetään sitten sähkövatkaimella sekoittaen kuohkeaksi massaksi. Lisätään voi  vielä kuumaan mössöön, ja munat yksitellen. Lisätään taikinaan sokeri, kerma ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu sooda, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoitetaan varovasti tasaiseksi taikinaksi, laitetaan korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan uunin alatasolla 45 min - 1 h.

Juhlia varten valmistettiin kaksi isoa kakkua, joista molempiin sujautettiin mukaan pronssinen hello kitty -hahmo. Itse juhlissa matematiikkalukion opettaja ja hiukkasfysiikan tohtori laskivat läsnäolijoiden pääluvun, minkä jälkeen vapaaehtoiset avustajat leikkasivat oikean määrän viipaleita ja tarjoilivat kakun. Kuningas ja kuningatar kruunattiin hassuilla hatuilla, mistä ei valitettavasti tullut valokuvaa. Kakku tuntui maistuvan myös muille juhlavieraille erinomaisesti.

Hello kitty kärsi pieniä pintavaurioita jouduttuaan kakkuun.

Kekriruokaa viime syksyltä

Muistumia viime syksyltä: Sommelon kekriä vietettiin 27.10.2012, ja sitä varten piti tietysti taas kokata, tällä kertaa jo edellisenä iltana sisätiloissa. Jotta kokkaussessioiden lomassa ei olisi tullut liian nälkä, valmistettiin illan aikana syötäviksi pieniä piiraita liha- ja kasvistäytteillä. Ohje oli sovellettu jo tutuksi tulleesta Keskiaikaharrastajan keittokirjasta, ja löytyy myös One year and thousand eggs -blogin reseptiosiosta nimellä "Chewettes – pienet piiraat".

Pienet piiraat - varhaisen ruoanlaiton kerhon kekriversio
enemmän kuin 8 ihmistä jaksoi kerralla syödä

Taikina
10 dl täysjyvävehnäjauhoja (ei ehkä olisi kannattanut tehdä kokonaan täysjyväjauhoista)
5 dl vettä
1 1/2 tl karkeaa merisuolaa

Täyte 1

- 2 pussia pinaattia (pakasteesta, sulatetaan ja valutetaan)
- 200 g fetajuustoa

Täyte 2

500 g hirven jauhelihaa
n. 10 taatelia silputtuina
inkivääriä
suolaa

Taikina-aineet sekoitetaan ja taikinasta kaulitaan pieniä pyöreitä piiraita. Kuhunkin piiraaseen laitetaan nokare täytettä ja suljetaan veden avulla. Uppopaistetaan rasvassa.

Piiraista tuli täysjyväjauhoista tehtyinä vähän kovia, olisi varmaan kannattanut laittaa ainakin osa tavallisia vehnäjauhoja. Hirven jauheliha oli myös hieman vähärasvaista - parempi sekoitus voisi syntyä laittamalla esimerkiksi osa rasvaisempaa sianlihaa, niinkuin Saaran yllälinkatussa ohjeessa tehdään.

Kaalikääryleet, kasvisversio

1 kaali
2 sipulia
3 dl ohrasuurimoita (2 dl voisi riittää)
suppilovahveroita (kuivattuja ja liotettuja, alkuperäismäärä tuoreena 3 l)
2 kananmunaa
1 tlk kermaviiliä
valkopippuria, meiramia, suolaa
fariinisokeria
voita

Poistetaan kaalin kanta, keitetään loppua kaalia kokonaisena, kunnes se pehmenee. Irrotellaan kaalin pinnalta lehtiä yksitellen sitä mukaa kun pehmenevät, nostetaan valumaan ja jäähtymään.
Valmistetaan täyte pilkkomalla sienet ja sipuli ja paistamalla niitä voissa sekä keittämällä ohra paketin ohjeen mukaan. Sekoitetaan joukkoon muna ja kermaviili sekä pilkotaan kaalin sisäosat mukaan täytteeseen. 
Nokare täytettä nostetaan kullekin kaalinlehdelle, ja kääritään ne siisteiksi paketeiksi. Kääryleet nostetaan uunipellille ja niiden päälle valellaan veteen liotettua fariinisokeria ja laitetaan muutama voinokare. Paistetaan uunissa 200 C, kunnes kääryleet ovat ruskistuneet pinnalta.

Kääryleistä tuli puolukkahillon kanssa oikein hyviä.

Kaalikääryleet (keskellä) ja pienet piiraat (reunoilla) lämmittelemässä muurikalla. (Kuvat: J. Sahramaa 2012)

Kirsi kauhan varressa.

Kaalikääryleiden lisäksi valmistettiin lanttukukkoa ja lihapataa, joista kummankaan reseptiä ei kirjattu erikseen ylös. Lanttukukon resepti lieni samankaltainen kuin tämä, mutta kasvisversiona. Lihapataan meni karjalanpaistilihoja ja kaksi karitsanlapaa, joita sai pakasteena Helsingin lihaexperteiltä. Molemmat taisivat olla yön yli kotiuunissa miedolla lämmöllä, ja folioon käärittynä saareen tuotu kukko oli tarjoiltaessa vielä lämmintä. Pieni Papu-koira puolestaan kunnostautui tekemällä salamasyöksyn padan reunalle ja nappaamalla lampaanluun suuhunsa ennen kuin kukaan ehti estää.

Lihapataa uudelleenlämmityksessä. 

Vähän vuodenaikaan sopimattomasti valmistettiin myös tuorejuustoa.

Piimäjuusto

3 l täysmaitoa
1 l piimää
2 kananmunaa
persiljaa
suolaa

Maito kiehautetaan. Munat vatkataan piimän joukkoon, ja sekoitetaan maitoon. Seos kuumennetaan uudelleen kiehumispisteeseen ja nostetaan sitten jäähtymään. Juustomassan tekeydyttyä (tekeytyminen alkaa välittömästi ja kestää ehkä puolesta tunnista tuntiin) se nostellaan harsolla peitettyyn juustomuottiin tai siivilään lisäten väleihin suolaa ja persiljaa. Kun kaikki massa on siivilässä, juusto nostetaan alusastian kanssa jääkaappiin valumaan yön yli.

Tällaisesta juustosta tulee paljon heraa, mutta tällä kertaa emme tainneet keksiä sille kovin fiksua jatkokäyttöä. Jonkin verran heraa taisi mennä tölkkeihin ja pakkaseen sämpylöiden leipomista varten.

Juusto kumottuna tarjoiluastiaan.

Kekrijuhlijoiden tehtäväksi jäi sitten varsinainen syöminen, ja hyvin tuntui maistuvan.

Joko sitä ruokaa saa?

Lisukkeina tarjottiin voita, puolukkahilloa ja puolalaista simaa.

Välillä harrastettiin pihaleikkejä.

Ruokakerhon seuraava, kalateemainen kokoontuminen on itse asiassa huomenna 1.2.2013, mutta katsotaan, jos sitä ennen ehtisi vielä naputella muutaman talven mittaan kokeillun reseptin.

Keskiaikaharrastajan keittokirja kokeilussa

Taisipa käydä niin, että vuoteen 2011 ei mahtunut yhtään päivitystä. Ruokakerho kyllä kokoontui ainakin kerran, ja koska juustonvalmistuksesta kertyi niin kuvia kuin reseptejäkin, saatetaan niitäkin saada joskus tänne. Nyt kuitenkin vähän tuoreempaa meininkiä, sillä tämä syksy käynnistyi viime perjantaina oikein reippaasti 12 hengen voimin - näistä muutama tosin liittyi mukaan vasta syömäpuolelle. Tarkoituksena oli kokeilla joitakin reseptejä tänä kesänä ilmestyneestä Sahramia, munia ja mantelimaitoa - Keskiaikaharrastajan keittokirjasta, sekä tietysti jatkaa punaviinin maustamisen parissa. 

Mainiota keittokirjaa saa ostaa Salakirjojen sivuilta.

Kun useampi osallistuja oli ilmoittanut kasvisruokavaliostaan, ruokalistaksi valikoitui:
- olutsipulikeittoa
- pienet sienipiiraat
- yrttijuustomunakokkeli
- paistetut härkäpavut

- friteeratut omenat

Tarvikkeista aika moni oli sellaista, jota saatiin osallistujien kasvimailta tai kätköistä: omenat tulivat suoraan puusta, härkäpavut ja minttu kasvimaalta, munat kanalasta ja kuivattuja ynnä pakastettuja sieniä löytyi usemmankin ihmisen jemmoista. Resepteistä moni löytyy kirjan lisäksi Saaran eli Evan One year and thousand eggs -blogista, eli kokeilemaan pääsee, vaikkei olisi kirjaa kerinnyt hankkimaankaan. Keskiaikaharrastajan keittokirjan ajatushan on siinä, että useimpien reseptien taustalla on jokin vanha keittokirja tai muu alkuperäislähde, mutta testattuun reseptiin on lisätty mitat, määrät ja työohjeet nykykäytön helpottamiseksi. 

Koska meitä oli niin monta, teimme useimmat annoskoot vähintään kolminkertaisina. Isossa porukassa ja tilavassa keittiössä hommat etenivät sutjakkaasti, vain viimeiseksi jätetty omenoiden friteeraaminen meinasi viivyttää pöytään käymistä. Ruoat maistuivat, mutta jotain jäi sentään seuraavallekin päivälle. Olutsipulikeitto tehtiin tällä kertaa Lidlin ykkösolueeseen, seuraavan kerran voisi harkita jotain toista laatua, lopputulos oli aavistuksen kitkerää. Härkäpapuja oli tällä kertaa seoksessa suhteessa ehkä vähemmän kuin omenaa ja viikunaa, ja makea seos olisi saattanut maistua vielä paremmin vaikkapa suolalihan seurana. Munakokkeli oli erinomaisen hyvää, samoin sienipiiraat. Seisottaminen uunin lämmössä ei parantantu friteerattujen omenoiden koostumusta, mutta makuun sillä tuskin oli vaikutusta.

Itse ruoanlaittotilanteesta ei tällä kertaa tainnut tulla yhtään kuvaa, ja ruoistakin vain muutama viime tipassa. Suurin osa syöjistä saatiin sentään tallennettua.

 

Munakokkeli on lähes finaalissa, sieviä sienipiiraita jäi seuraavallekin päivälle (Kuvat: J. Sahramaa 2012)

Isossa vuoassa härkäpapuja omenain ja viikunain kera. Olutspulikeitto hörpittiin kokonaan, leipäkuutioita jäi vähän.

Syöjiä pöydän ympärillä...

 ...ja sohvalla.

Taustalla "lapset" viihdyttivät itseään ja toisaan ammuskelupelillä. Pöydän alla viihtyneistä koirista ei tullut hyvää kuvaa.

Ruokakerho lähti niin hyvin käyntiin, että tälle syksylle suunniteltiin ainakin paria kokoontumiskertaa lisää. Seuraavan kerran on vuorossa kekriruokien laitto perjantaina 26.10.2012.

Makkarareseptejä

Muinaisruokapohdintojen ollessa taas Pukkisaari-kampanjan myötä ajankohtaisia ajattelin herätellä myös tämän blogin vaihteeksi henkiin. Ensialkuun pari reseptiä viime marraskuun makkaranteosta Tapaninkylästä. Tekovälineenä oli Kirsin makkaraosuuskunnan italialaisvalmisteinen makkarakone, jolla makkaramassa pursusi suoleen varsin sulavasti ja vauhdilla.

Makkarakone, Kirsi ja Jenni.

Perusohje: Liota suolet ja lypsä siihen suuttimeen, jolla makkaramassaa ohjataan. Jauhata liha mieluusti useampaan kertaan. Sekoita ainekset ja laita makkaramassa koneeseen/suppiloon/sarveen, vältä ilmataskuja. Pursota suoleen, kieräytä suolta pari kierrosta aina makkaroiden välissä. Esikeitä ja pakasta tai paista.

Ryynimakkara

1 kg rasvaista siansivua
750 g muuta lihaa (sydäntä, niskaa, lapaa)
300 g maksaa (ja munuaista)
4 dl ohraryynejä keitettyinä
2 sipulia (ja 2 valkosipulin kynttä)
suolaa
½-1 tl jauhettua valkopippuria
½-1 tl jauhettua maustepippuria
pari metriä siansuolta

Reseptistä sanotaan, että se on ohjeelinen; lihojen ja ryynien määriä voi vaihdella ilman, että on pelkoa katastrofista. Näin teimmekin, enkä valitettavasti muista, mikä oli eri lihojen lopullinen suhde. Ainakin taikinaan meni myös puhdasta läskiä. Makkarasta tuli hyvää ja todella tukevaa.

Dina, Leena, Ahti ja makkaraketju.

Joulumakkara

700 g lampaanlihaa
300 g sianlihaa
2 rkl valkoviiniä
2 rkl vettä
1 rkl suolaa
1 tl meiramia
½ tl timjamia
1 tl kuminaa

Tämän teimme kokonaan lampaanlihasta kokeilun vuoksi. Oli herkullista, hyvin lihaisaa, ei kovinkaan rasvaista.

Makkarapannu

Jatkokäytin osuuteni lammasmakkaroista hunajaiseen kaalipataan:

puolikas keräkaali
2 sipulia
4 perunaa
4 porkkanaa
kourallinen vihreitä papuja (mun esikeitettyjä ja pakastettuja)
n. viisi lammasmakkaraa (mun olivat itsetehtyjä, mutta esim. kaupan bratwursti on varmaan hyvää myös)
2 rkl hunajaa
2 rkl kasvisliemijauhetta
rosmariinia
timjamia
meiramia
mustapippuria
n. 100 g emmental-juustoraastetta

Viipaloi perunat, porkkanat ja makkara, pilko kaali ja sipuli suikaleiksi, ja sekoita isoon uunivuokaan. Liuota hunaja ja kasvisliemi teekupilliseen kiehuvaa vettä. Sirottele mausteet ja kaada liemi vuoan päälle. Paista uunissa 200 C kannen kanssa kunnes kaali "romahtaa" kasaan ja liemi kiehuu, ehkä tunnin verran. Ota kansi pois, lisää juusto pinnalle ja anna olla uunissa niin kauan, kunnes juusto on vähän ruskistunut, ehkä vartin. Tarjoile puolukkahillon kanssa.

Viime vuoden pylsyperjantain työnäytöksessä teimme Glimsissä makkaraa kanajauhelihasta ja sinihomejuustosta: siitä tuli oikein hyvää mutta todella vähärasvaista. Ehkä jo tulevana syksynä suppilon sijaan pursotus lehmänsarvesta?

Joulukarkit 18.12.08

Varhaisen ruoanlaiton kerhon blogi raahaa kolme kokoontumiskertaa jäljessä kiitos päivittäjän muiden kiireiden. Aloitan kiinniotan joulukarkkikerrasta 18.12.2008.

Joulumakeisia kokoonnuttiin valmistamaan Kirsin luokse Viikkiin, paikalla olivat Kirsi, Jenni, Ahti, Leena, Päivi, Rakka ja koira-apulainen. Kirsi tarjoili karkinvalmistuksen tukevoittamiseksi uuniohrapuuroa. Reseptilistalla oli:
-pikatryffeleitä
-puolukkamarmeladia
-mantelinameja
-kinuskia
-maustettua punaviiniä

Nopeat tryffelit
n. 20 annosta

120-150 g tuorejuustoa
300 g siivilöityä tomusokeria
60 g jauhettua mantelia (saattoi mennä enemmän)
220-250 g tummaa suklaata
1 rkl tummaa rommia tai brandya

päälle:
kaakaojauhetta, kookoshiutaleita ja/tai strösseliä

Pehmitä juusto kulhossa vatkaten, lisää vähitellen sokeri ja mantelijauhe. Sulata suklaa, sekoita joukkoon rommi tai brandy, lisää juustoseos nopeasti sekoittaen. Pyörittele tasainen seos pieniksi palloiksi ja kieritä kaakaossa, kookoshiutaleissa tai strösselissä. Pane pallot vuokiin ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.
Resepti: Michalski, Cocktaileja ja pikkupaloja

Käytimme brandya, jonka sekoittaminen jähmetti suklaan sulamisprosessin täysin: kuulemma alkoholin lämmittäminen auttaisi tähän ongelmaan. Tryffeleistä tuli tosi makeita ja tosi hyviä.

Mantelinamit

4 dl manteleita
2 1/2 dl ruokokidesokeria
3/4 dl vettä
pisara hunajaviinietikkaa

Levitä mantelit tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratun astian pohjalle. Laita kattilaan sokeri, vesi ja etikka. Kuumenna hiljalleen kunnes seos saa kauniin värin, n. 20 min. Kaada seos mantelien päälle, anna jähmettyä.

Tämän reseptin noudattaminen tuotti mantelisokerifrisbeen, josta pystyi kyllä lohkomaan varsin herkullisia paloja. Pohdittiin mahdollisuutta laittaa mantelit kattilaan ja sekoittaa ne siellä sokeriseokseen.

Puolukkamarmeladi

1 l puolukkamehua
9-10 dl sokeria
4 rkl agar-jauhetta
pinnalle hienoa sokeria

Mittaa mehu ja sokeri kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Ripottele agar-jauhe kiehuvaan mehuun koko ajan sekoittaen, keitä parin minuutin ajan. Vuoraa vuoka voi- tai leivinpaperilla, kaada marmeladi vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa hyytynyt marmeladi paloiksi ja pyörittele sokerissa.

Käytimme osin valmiiksi sokeroitua mehua, joten sokeria laitettiin vähemmän kuin ohjeessa. Marmeladista tuli hyvää, puolukka on kivan kirpakkaa sokerin vastapainoksi. Marmeladi ei kuitenkaan missään vaiheessa hyytynyt niin paljon, etteikö sitä olisi ollut luontevampaa syödä lusikalla kuin paloina.

Kinuski

2 1/2 dl kermaa/maitoa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl siirappia
1 tl vanilliinisokeria

Sekoita kermamaito, sokeri ja siirappi paksupohjaisessa kattilassa. Anna kiehua n. 40 min silloin tällöin hämmentäen. Jäähdytä sekoittaen, älä raaputa, ettei kinuski karamellisoidu. Lisää vanilliinisokeri. Voitele leivinpaperi, kaada vuokaan, jäähdytä. Leikkaa paloiksi.

Kinuskia tehtiin suoraan tupla-annos. Siirappia ei ollut, joten se korvattiin samalla määrällä sokeria. Kinuskin valmiuden tarkistamiseen oli olemassa jokin kikka, jonka olen unohtanut. Tämä kinuski ei koskaan hyytynyt, vaan pysyy jääkaapissakin lusikalla syötävän pehmeänä.

Viini: Duca di Camastra Nero d'Avola, Sisilia 2007

1. maustamiskerta, perinteisesti

pullo punaviiniä
5 kpl kanelitankoja
n. 25 kpl mausteneilikoita
6 kierrosta mustapippurimyllystä
maustemitallinen muskottipähkinää
n. 4 rkl hunajaa

Ihan hyvää, tavallista mausteviiniä.

2. maustamiskerta, uuden maailman makuja

pullo punaviiniä
3/4 tl melko mietoa chilijauhetta
2 tl kaakaojauhetta
5 kpl kanelitankoja uudelleenkäytettyinä

Viini oli hyvää, vähän erilaista, ja siinä oli kevyesti lämmittävä chili-jälkipotku. Jälkikäteen pohdittiin, että inkiväärin tai pippurin lisääminen olisi voinut parantaa makua.

---

Karkeista tuli makeita ja hyviä, vaikka hyytymisen kanssa olikin ongelmia ja talon jokainen kattila oli keittelyiden jäljiltä sokerimassan peitossa. Toisin kuin ruokakerhossa muuten, kaikkea valmistettua ei syöty paikan päällä vaan sen poiskuljettamiseen tarvittiin pakasterasia jos toinenkin.