Keskiaikaharrastajan keittokirja kokeilussa

Taisipa käydä niin, että vuoteen 2011 ei mahtunut yhtään päivitystä. Ruokakerho kyllä kokoontui ainakin kerran, ja koska juustonvalmistuksesta kertyi niin kuvia kuin reseptejäkin, saatetaan niitäkin saada joskus tänne. Nyt kuitenkin vähän tuoreempaa meininkiä, sillä tämä syksy käynnistyi viime perjantaina oikein reippaasti 12 hengen voimin - näistä muutama tosin liittyi mukaan vasta syömäpuolelle. Tarkoituksena oli kokeilla joitakin reseptejä tänä kesänä ilmestyneestä Sahramia, munia ja mantelimaitoa - Keskiaikaharrastajan keittokirjasta, sekä tietysti jatkaa punaviinin maustamisen parissa. 

Mainiota keittokirjaa saa ostaa Salakirjojen sivuilta.

Kun useampi osallistuja oli ilmoittanut kasvisruokavaliostaan, ruokalistaksi valikoitui:
- olutsipulikeittoa
- pienet sienipiiraat
- yrttijuustomunakokkeli
- paistetut härkäpavut

- friteeratut omenat

Tarvikkeista aika moni oli sellaista, jota saatiin osallistujien kasvimailta tai kätköistä: omenat tulivat suoraan puusta, härkäpavut ja minttu kasvimaalta, munat kanalasta ja kuivattuja ynnä pakastettuja sieniä löytyi usemmankin ihmisen jemmoista. Resepteistä moni löytyy kirjan lisäksi Saaran eli Evan One year and thousand eggs -blogista, eli kokeilemaan pääsee, vaikkei olisi kirjaa kerinnyt hankkimaankaan. Keskiaikaharrastajan keittokirjan ajatushan on siinä, että useimpien reseptien taustalla on jokin vanha keittokirja tai muu alkuperäislähde, mutta testattuun reseptiin on lisätty mitat, määrät ja työohjeet nykykäytön helpottamiseksi. 

Koska meitä oli niin monta, teimme useimmat annoskoot vähintään kolminkertaisina. Isossa porukassa ja tilavassa keittiössä hommat etenivät sutjakkaasti, vain viimeiseksi jätetty omenoiden friteeraaminen meinasi viivyttää pöytään käymistä. Ruoat maistuivat, mutta jotain jäi sentään seuraavallekin päivälle. Olutsipulikeitto tehtiin tällä kertaa Lidlin ykkösolueeseen, seuraavan kerran voisi harkita jotain toista laatua, lopputulos oli aavistuksen kitkerää. Härkäpapuja oli tällä kertaa seoksessa suhteessa ehkä vähemmän kuin omenaa ja viikunaa, ja makea seos olisi saattanut maistua vielä paremmin vaikkapa suolalihan seurana. Munakokkeli oli erinomaisen hyvää, samoin sienipiiraat. Seisottaminen uunin lämmössä ei parantantu friteerattujen omenoiden koostumusta, mutta makuun sillä tuskin oli vaikutusta.

Itse ruoanlaittotilanteesta ei tällä kertaa tainnut tulla yhtään kuvaa, ja ruoistakin vain muutama viime tipassa. Suurin osa syöjistä saatiin sentään tallennettua.

 

Munakokkeli on lähes finaalissa, sieviä sienipiiraita jäi seuraavallekin päivälle (Kuvat: J. Sahramaa 2012)

Isossa vuoassa härkäpapuja omenain ja viikunain kera. Olutspulikeitto hörpittiin kokonaan, leipäkuutioita jäi vähän.

Syöjiä pöydän ympärillä...

 ...ja sohvalla.

Taustalla "lapset" viihdyttivät itseään ja toisaan ammuskelupelillä. Pöydän alla viihtyneistä koirista ei tullut hyvää kuvaa.

Ruokakerho lähti niin hyvin käyntiin, että tälle syksylle suunniteltiin ainakin paria kokoontumiskertaa lisää. Seuraavan kerran on vuorossa kekriruokien laitto perjantaina 26.10.2012.